Selvitysten tekeminen

Olen kirjoittava ihminen. Kirjoittaessa hahmottuu toinen maailma. Innostun rakenteellisista analyyseistä ja johtopäätöksistä, jotka liittyvät juuri rakenteiden muutoksiin. On ihana tunne, kun sekavat ajatukset vihdoin ovat paperilla, teksti on kauniisti taitettu ja pidän kirjaa vihdoin käsissäni. Olen pitänyt myös paljon esitelmiä, luentoja ja puheita, joissa olen yrittänyt hahmottaa uusia näkökulmia teknologiaan, arkielämään, lähidemokratiaan ja vieläpä sodan ja rauhan kysymyksiin. Kaikkien palkitsevinta on, kun puheen jälkeen joku tulee luokseni ja sanoo: "Tosi jännä näkökulma! Annoit paljon ajattelemisen aihetta." Sydäntä todella lämmittää. Ei valmiita ratkaisuja, vaan kuulija miettii itse.

"On ihana tunne, kun sekavat ajatukset vihdoin ovat paperilla, teksti on kauniisti taitettu ja pidän kirjaa vihdoin käsissäni."

Kerran samassa pöydässä istuva nuori säveltäjä totesi minulle: "Oli tosi hyvä raportti. Oli kuin itse olisin ajatellut omaa työtäni ja nähnyt siinä olevat ongelmat." Sain todellakin paljon palautetta taiteilijoilta tehtyäni heidän toimeentuloaan koskevan selvityksen opetus- ja kulttuuri ministeriölle. Se, että taiteilijat kokivat, että olin pystynyt näkemään heidän elämänsä, heittäytyä heidän maailmaansa ja tuoda esiin ratkaisumalleja politiikkaan heidän tukemallaan tavalla, oli ehkä elämäni paras palkinto tekemästäni työstä.

Vuonna 1995 Gotlannissa Naton kokouksessa käsiteltiin sotateollisuuden muutosta kylmän sodan jälkeen. Miten sotateollisuus pystyisi siirtymään siviilituotantoon, mitkä ovat muutokset esteet ja mitkä mahdollisuudet? Olin muutaman vuoden tutkinut sotateollisuuden muutosprosessia Permissä Uralilla ja Los Angelesissa USA:ssa. Olimme tutkimusryhmäni kanssa katselleet, miten sotia varten kehitetty teknologia voidaan siirtää rauhanomaiseen käyttöön. Kyseessä on miekkojen takominen auroiksi.

Pidin seminaarissa puheen, jossa kerroin kokemuksistani Permissä. Siitä, miten sotateollisuus oli ollut maan ylpeyden aihe, siitä miten työpaikkatasolla edes naiset eivät halunneet siirtyä tuottamaan lasten ruokaa, vaan halusivat jatkossakin olla mukana tykistöjärjestelmien kehittämisessä. Siitä, miten aseita tuottavat teollisuuslaitokset olivat vastanneet koko arkielämästä, sairaanhoidosta, kulttuurista ja opetuksesta. Olin jännittynyt, koska paikalla oli sekä amerikkalaisia tutkijoita ja sotateollisuuden edustajia että Venäjän tutkimuslaitosten johtajia ja ministeriön korkeita virkamiehiä. Puheen jälkeen amerikkalainen professori tuli luokseni ja totesi: "Good work, professor!" Venäläiset eivät sanoneet mitään. Arvelin, että oli varmaan aika erikoista ja ehkä hieman nöyryyttävääkin, että suomalais-tanskalainen nainen kertoo heidän todellisuudestaan. Päätösillallisilla istuin venäläisten kanssa samassa pöydässä. Vieressäni istuva fysiikan tutkimuslaitoksen johtaja kääntyi puoleeni ja totesi: "Arvostamme sitä, mitä olet tehnyt. Olet pannut kätesi arkiseen likaamme ja kuvannut elämäämme tavalla, johon emme itse olisi pystyneet." Silmäni kyyneltyivät.

Tuoreimpia selvityksiä

» Sivun alkuun